torstai 10. huhtikuuta 2014

Esikoinen laatuaikaa

Tänään on vietetty sitä kuuluisaa laatuaikaa esikoisen kanssa. Urakalla. Siis aivan oikeasti Urakalla. On kuntoiltu ja reippailtu ja shoppailtu ja ja ja. No vaikka mitä. Aloitimme laatuajan vieton käymällä ostamassa samissykemittarit ja itsellemme paidat pyyhkeet ja sen sellaista kuntosalisälää. Tie vei kuntosalille tapaamaan Personal Traineria. Tapaaminen oli hyvin odotettu. Tiedä kumpi sitä lopulta odotti enemmän. Äiti vai lapsi. Oli mukava kun esikoinen on nyt hirmuisen innostunut kaikesta kuntoiluun liittyvästä ja tahtoi liittyä kuntosalille ja alkaa käymään treenaamassa säännöllisesti. Tavoitteethan ei esikoisen kohdalla ole kovin hurjia vaikka äidin kohdalla sitäkin ovat. Esikoisen kohdalla riittäisi painon hallitseminen ja lihasmassan lujittaminen. Kuka onkaan parempi kertomaan mitä ja miten esikoinen voi salilla tehdä kannustaen ja tsempaten samalla liikunnan maailmaan sisälle. Tappamatta sitä itävää halua liikkumiseen ja oman kehon hallinnnan parantamiseen. Lähinnä kun mietittiin tavoitteita mietittiin millaisilla liikkeillä saadaan lisää voimaa tukirankaan ja nivelten ympärille ja miten saadaan lisättyä kehon hallintaa ja parannettua oman kehon itselleen antamaa tukea. Hyviä neuvoja tuli erittäin paljon ja lapsi oli innoissaan lähtiessä. Ensimmäinen kysymys taisikin tulla jo heti ulko-ovella. Koska me äiti tullaan seuraavan kerran? Sovimmekin jo heti ensi viikolle uudet treffit. Kunpa itsekin olisin saanut tuon ikäisenä samanlaisen mahdollisuuden. Mahdollisuuden harjoitella ohjatusti ja lisätä kehon lihasvoimaa ja hallintaa turvallisesti. Elänne toivossa sen suhteen ettei esikoisen tarvitse koskaan törmätä huonosta lihaksistosta johtuviin ongelmiin vaan hän saa itselleen tästä hyvän harrastuksen. Erittäin hyviä neuvoja tuli nyt jo hyvin paljon ja lisää on varmasti vielä luvassa ja paljon.

Salilta lähdimme humputtelemaan vähän lisää. Kävimme kauppakeskuksessa kiertelemässä ja katselemassa ja kävimme maistamassa jotain ihan uutta. Molemmille ainutkertaista makuelämystä

 
Sen jälkeen olikin kiva kierrellä pitkin lelukauppaa, elokuvateatteria, Anttilaa, Tokmannia ja vaikka mitä. Jutella kaikenlaisesta ja hassutella hivenen. Bussissa kotimatkalla olikin sitten ihana huokaista hetki ja jatkaa juttelemista peleistä. Tuntuvat olevan se aihe tällä hetkellä josta esikoisella riittää asiaa enemmän kuin omiksi tarpeiksi.
 
Molemmille jäi illasta erittäin hyvä mieli. On mukava viettää ajoittain aikaa vain yhden lapsen kanssa. Näin monen ja näin eri ikäisten lasten kanssa lasten tarpeet sille laatuajalle ovat niin erilaiset. Siinä missä toiselle riittää pieni hetki sylittelyä tai hetken nukkuminen vieressä niin toinen tarvitseekin huomiota kertoakseen mitä on tapahtunut koulussa, mitä on touhuttu ja kenen kanssa. Välillä sitä itsekin oikein havahtuu kun on lapsen kanssa kahden kesken siihen miten nopeasti aika kuluu. Kohta nuo isommat eivät enää tahdo liikkua äidin kanssa kaksin, pyydä lähtemään kanssaan leffaan syömään tai shoppailemaan tai mitään muutakaan. Tämä on se aika mistä pitää nauttia. Kun lapset ovat kovin eri ikäisiä näkee asiat hyvin monelta kannalta ja huomaa hyvin miten jokin pieni asia voi olla yllättävän suuri. Joskus sen lapsen saa loistamaan jo ihan sillä, että samalla kun ojentaa ruokalautasen tai pudonneen hanskan kysyy yllättäen miten meni päivä koulussa. Vaikka olisi juuri vuodattanut miten pitkät tarinat kaikesta koulussa sattuneesta silti sitä tarinaa tulee lisää ja lapsi on hetken hyvin onnellinen. Ne on juuri ne pienet asiat jotka on arjessa ne tärkeimmät.
 
Näin kaiken sairastamisen ja menettämisen pelon (ja ennenkaikkea äärimmäisen potentiaalisen menettämisen mahdollisuuden) jäljiltä hyvin pienetkin asiat tuntuu isoille. Pieni hymy, yksittäinen sana tai ele. Kun huomaat lapsen kokeilevan jotain uutta. Arki on ihmeellinen ja maaginen jo omana itsenäänkin.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kuinka kesyttää iltavilli?

Kun koko päivä aamusta alkaen on ollut yhtä hyppimistä ja pomppimista ja paikasta toiseen liehumista on illantullen vaikea lopettaa päivän leikit ja käydä nukkumaan. Silloin herää äkkiä kysymys miten kesyttää iltavilli? Se rasavilli joka vielä nukkumaan mennessäkin karkaa sängystä kymmeneen kertaan ja löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista piiloilemasta. Se samainen villi joka kurkkaa nurkan takaa ja juoksee kikattaen karkuun iloisesti virnistäen huomatessaan muiden huomanneen paon =)

Silloin on sopiva hetki käyttää mielikuvistusta ja lähteä pienelle seikkailulle. Silloin voidaan ottaa avuksi kaikki taiteensäännöt ja kaivaa kaappien kätköistä muutama purkki saippuakuplia ja niille täyttöpaketti. Sen jälkeen ladataan tyhjät unohtuneet kuplapurkit ja lähdetään metsästysreissulle. Kurkkaako seuraava kupla minkä nurkan takaa? Vai tuleeko se vastaan oven takaa? Vai kutittaako se aivan yllättäen nenänpäätä vai puhaltajansa huulia puhjetessaan puhallettaessa. Aivan salaa, kuin varkain käy iltavillin tie kohti omaa sänkyä ja lopulta viimeinen kupla pujahtaakin sängynpäälle. On aika kömpiä sänkyyn katsomaan kuinka kauniisti kuplat kimaltelevat yövalon loisteessa. On tullut hetki levähtää. Muutaman pallon jos vielä puhaltaisi sänkyyn niin iltavillikin paikoilleen jäädä saattaa.

Sen jälkeen voikin ottaa viereen penkin ja penkin päälle syliinsä läppärin johon kaivaa kamerasta muistikortin ja sen jälkeen voikin etsiä kuvan saippuakuplasta joka iltasadun päättää saa.





On aika hyvää yötä toivottaa Pikkuväen Talossa kas kohta nukahdetaa.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

LaatuaikaaX4

Viimeinen viikko on mennyt enemmän ja vähemmän sairaiden lasten kanssa. Pikkuväki sairasti koko viikonlopun ja oikeastaan tämän kuluneen viikonkin. Isompi pieni oli useamman päivän kuumeessa ja kävimme jo lääkärissäkin. Virus oli tuomio ja tiukka kehotus seurata hengitystä. Nyt on pari päivää pienempikin sairastunut koko ajan pahemman oloisesti ja yskii jo melko kovasti. On kiukkuinen ja oikea sylikissa. Onkin tullut syliteltyä todella paljon nytten =)

Tänään pikkuväki onkin jo osoittanut merkkejä ulos haluamisesta ja kävimmekin vähän puistoilemassa kaupassa käymisen lomassa.

Otimmekin tänään lasten kanssa laatuaikaaX4. Laitoimme mikropopcorneja ja söimme niitä samalla kun katselimme Alvin ja pikkuoravat 3sta. Lapset tykkäsivät kovasti elokuvasta ja jaksoivat kummasti katsoa sen. Pienemmätkin. Välillä tulivat sohvalle kainaloon peiton alle, välillä kiipeilivät jaloissa nojatuoleista ja välillä istuskelivat itse nätisti pienen pienessä Anne-nojatuolissa. Muinainen muisto varhaiselta 2000-luvulta, hankittu kun isommat lapset olivat pieniä. Hyvin palvellut penkki ja vielä paremmin säilynyt. Antaa lämpöisen sylin yhtä mukavasti nyt neljännelle lapselle kuin aikoinaan ensimmäisellekin.

Eteisessä tulikin vastaan pari saippuakuplapurkkia ja tietenkin niitä piti heti alkaa lasten kanssa puhaltelemaan. Pienintä kuplat selkeästi pelotti ja olikin liikaa jännitystä heti kun kuplat häneen osuivat. Vierestä niitä pystyi vielä jotenkin seuraamaan kun halasi oikein tiukasti jalkaa. Lähdimmekin lopulta ulos ajatuksena puhallella ulkona kuplia ja ottaa muutama kuva niistä. Ensin oli tientenkin kameran muistikortti kotona kannettavassa ja sitten olikin kupla-aine vaahtoutunut tms eikä saanutkaan enää puhallettua kuplia. Harmin paikka. Olisi ollut kiva napata pari niistä.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Ystävämme Elli muutti taloon

Internet on ihmeellinen paikka. Tässä yhtenä päivänä katselin facebookissa uutisvirtaani läpi kun huomasin yhden äidin jakaneen kuvan omasta lapsestaan Elli Elephantin kanssa ja kuvaa tarkemmin tutkiessani huomasin Elefantilla olevan melkoisen mielenkiintoinen tarina taustallaan. Elli on alkujaan luotu ajatellen lapsia joilla on retinoblastooma ja jotka ovat sille menettäneet toisen tai molemmat silmänsä. Ellin alkuperäinen ajatus on ollut auttaa lasta sopeutumaan tilanteeseen, tuoda turvaa antamalla kokemus ettei hän ole ainoa maailmassa ja ennenkaikkea tarjota loistava tilaisuus tutkia omaa kehoaan ja silmiään. Elliä on saatavilla kolmea erilaista, yhdeltä puuttuu oikea silmä, toiselta puuttuu vasen ja kolmannelta puuttuu molemmat silmät. Tai kyllähän Ellillä on molemmat silmät olemassa, Ellillä on vain taikasilmä. Silmä jonka saa irrotettua ja laitettua takaisin paikoilleen. Ensimmäinen reaktio meillä isompien lasten tuon huomatessa, silmän irrotettuaan kuoppaa tutkiessaan oli YÖK ja tungettiin silmä nopeasti ja kovakouraisesti takaisin. Hetken kuluttua kumminkin huomasin syrjäsilmällä kuinka Elli kaivettiin takaisin käsiin ja kokeiltiin varovasti Ellin kiinni olevaa silmää ja sen jälkeen irrotettiin huomattavasti helläotteisemmin Ellin silmä ja tutkittiin silmäkuoppaa hyvin kiinnostuneena. Elli oli selvästi valloittanut lapset omalla välittömällä olemuksellaan. Eikä tilannetta varmasti pahentanut se, että Elli on samanlainen kuin pienin lapsi on. Yksisilmäinen proteesia käyttävä omantienkulkija =)



Sillä on aika hieno niska ja kärsä.

Ja se on aika vallaton. Se koittaa karata kesken kuvan oton =)

Mut sit se päätti kumminkin ottaa nokoset sylissä ;)

Hei, näytä mullekin! Anna mäkin otan kuvan! Tuiko siitä ees hieno? Anna Ellikin tsiikaa =D