Tänään on ollut melkoisen hauska päivä. Tuntuu ettei mikään ole mennyt niinkuin olisin tahtonut. Ensin toinen pikkuinen valvotti todella pitkälle yöhön ja toinen heräsi jo ennen kukonlaulun aikaa. Sitten lähdimme hirmuisella kiireellä kolmannen lapsen kanssa liikkeelle ja huomasin vasta reilu 20m ennen pysäkkiä, että pitää jäädä pois. Onneksi oli muitakin jääjiä ja havahduin asiaan liikennevaloissa. Sitten saikin neljättä lasta hoputtaa useampaan kertaan, että pääsisi ulos ja sitten olikin jo pimeä. Se siitä mukavasta leikkituokiosta lapsia kuvaillen. Ei muutakuin kauppaan ja sieltä suoraan kotiin miettimään mitä sitä söisi seuraavina päivinä kun pariksi päiväksi aiottu ruokakin oli muutaman tunnin sijaan tunnin liikaa ja päätti muuttua mustaksi.
Josko huominen olisi parempi päivä. Ainakin huomiselle on kovasti suunnitelmia =)
Ja, että ilta oikein kruunautuisi niin taidanpa lähteä kaivelemaan tuota rattaisiin nukahtanutta lasta toppapuvustaan. Ennenkuin hän paahtuu tai valahtaa ihan kokonaan tavarakoriin istuimestaan.
maanantai 24. maaliskuuta 2014
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Vipellystä Veturipuistossa
Tuossa ihan vieressä on puisto joka on aikojen saatossa saanut liikanimen Veturipuisto. Onpa tainnut muuttua jossain kohtaa jo viralliseksikin nimeksi puistolle ja taisipa jopa puiston pielessä olla yhteenväliin kylttikin jossa luki Veturipuisto. Tosin täälläpäin nuo kyltit aina poltetaan, kaiverretaan, sotketaan, piirretään tai muuten vaan säretään joten ei niistä kovin pitkäaikaista iloa ole. Päätöntä touhua etten sanoisi.
Oikeastaan koko päivä on ollut täynnä turhautumista ja vinkumista tekemisen puutteen vuoksi ja aikani tuota 2 vuotiasta viihdytettyäni ja isoveljiensä hänen kanssaan leikittyään totesin viimein, että kai se täytyy pukea päälle ja lähteä ulos vaikka vielä kovin hutera olo onkin. No, puimme päälle ja lähdimme kameran kanssa puistoon. Ensimmäinen asia mitä huomasin kun kameran esille otin niin siitä oli patteri loppunut ja tietenkin vaihtopatterit oli sisällä joten ei muutakuin komentaa lapsonen hakemaan sisältä pattereita. No hänpä toi tietenkin neljän patterin sijaan kaksi joten toinen lapsi sai vuorostaan lähteä hakemaan loput patterit kotoa. Häntä odotellessa tietenkin samainen 2v kyllästyi ja lähti seikkailemaan pitkin poikin katua jolloin päätimme lähteä käymään kaupassa hakemaan jotain syötävää ja mennä sen jälkeen uudelleen kauppaan. Aikamme kaupassa seikkailtuamme ja kaupasta tarvitsevamme ostettuamme päätimme palata takaisin puistoon. Tosin matkassa oli pakasteita joten jonkun pitäisi tehdä pieni mutka kodin kautta puistoon.
Odotimme puistossa kotona käymään lähtenyttä ja kaksi vuotias seisoi vaunujen vieressä huutamassa. Mikään ei kelvannut, mitään ei tahtonut. Ei mennä kotiin nukkumaan, ei mennä leikkimään, ei mennä laskemaan liukumäkeä. Kaikki oli vain tylsää ja ikävää ja pitäisi vain lähteä etsimään isoveljeä. Aikamme odotettua hän saapuikin puistoon ja hauskanpito saattoi alkaa.
Ihan ensimmäiseksi piti kiivetä liukumäkeen ja laskea sitä alas ties miten monta kertaa. Hauskaa oli molemmilla laposilla.
Kun aikansa oli laskettu liukumäkeä niin sitten alkokikin jo kiinnostamaan maakin ja sitä piti päästä tutkimaan ja kokeilemaan. Tämän kertainen kaveri olikin rohkea ja konttasi heti menemään pitkin puistoa ja nousi istumaan tähyilemään ympärilleen joka välissä. Näki oikein kun nautti olostaan ulkona.
Ja sieltä alta pystyi hyvin vakoilemaan toisia
Ja sen jälkeen pieni kaveri tahtoikin nauttia uudesta vapaudestaan ja kieltäytyi istuksimasta vaunuissa kun omatoimisestikin pääsi paikasta A paikkaan B niiiiiin hyvin.
Oikeastaan koko päivä on ollut täynnä turhautumista ja vinkumista tekemisen puutteen vuoksi ja aikani tuota 2 vuotiasta viihdytettyäni ja isoveljiensä hänen kanssaan leikittyään totesin viimein, että kai se täytyy pukea päälle ja lähteä ulos vaikka vielä kovin hutera olo onkin. No, puimme päälle ja lähdimme kameran kanssa puistoon. Ensimmäinen asia mitä huomasin kun kameran esille otin niin siitä oli patteri loppunut ja tietenkin vaihtopatterit oli sisällä joten ei muutakuin komentaa lapsonen hakemaan sisältä pattereita. No hänpä toi tietenkin neljän patterin sijaan kaksi joten toinen lapsi sai vuorostaan lähteä hakemaan loput patterit kotoa. Häntä odotellessa tietenkin samainen 2v kyllästyi ja lähti seikkailemaan pitkin poikin katua jolloin päätimme lähteä käymään kaupassa hakemaan jotain syötävää ja mennä sen jälkeen uudelleen kauppaan. Aikamme kaupassa seikkailtuamme ja kaupasta tarvitsevamme ostettuamme päätimme palata takaisin puistoon. Tosin matkassa oli pakasteita joten jonkun pitäisi tehdä pieni mutka kodin kautta puistoon.
Odotimme puistossa kotona käymään lähtenyttä ja kaksi vuotias seisoi vaunujen vieressä huutamassa. Mikään ei kelvannut, mitään ei tahtonut. Ei mennä kotiin nukkumaan, ei mennä leikkimään, ei mennä laskemaan liukumäkeä. Kaikki oli vain tylsää ja ikävää ja pitäisi vain lähteä etsimään isoveljeä. Aikamme odotettua hän saapuikin puistoon ja hauskanpito saattoi alkaa.
Ihan ensimmäiseksi piti kiivetä liukumäkeen ja laskea sitä alas ties miten monta kertaa. Hauskaa oli molemmilla laposilla.
Pieninkin totesi välissä isommilla olevan aivan liian kivaa ja tahtoi mukaan touhuilemaan. Hän laski kanssa mäkeä isoveljen kanssa ja sitten jo kohta laskikin toinen veli niskaan ja sen jälkeen pitikin jo laskea kaikkien kolmen mukana olevan yhdessä peräkkäin mäkeä alas ja hauskaa oli. Kaikki kolme kikattivat urakalla =)
Kun aikansa oli laskettu liukumäkeä niin sitten alkokikin jo kiinnostamaan maakin ja sitä piti päästä tutkimaan ja kokeilemaan. Tämän kertainen kaveri olikin rohkea ja konttasi heti menemään pitkin puistoa ja nousi istumaan tähyilemään ympärilleen joka välissä. Näki oikein kun nautti olostaan ulkona.
Sitten pitikin jo koittaa tuota kummastusta ja nousta sitä vasten seisomaan. Kylläpä se olikin hauska kapine. Liukumäki. Ja se koko härveli oli kovin kiva. Sille pystyi nimittäin tekemään yhden homman:
Sitä saattoi taputtaa ja raaputtaa ja siitä pystyi katsomaan omaa kuvaansa. Sitten sille saattoi vielä tehdä jotain muutakin. Jotain tosi jännää:
Liukumäen liu'un alle saattoi kontata. Ja jotain vielä parempaa:
Koko liukumäkihärvelin alle saattoi kontata tutkimusretkelle.
Ja sieltä alta pystyi hyvin vakoilemaan toisia
Piiloleikkien ja pienen pakoilun jälkeen olikin sitten kiva halailla porukalla.
Ja sen jälkeen pieni kaveri tahtoikin nauttia uudesta vapaudestaan ja kieltäytyi istuksimasta vaunuissa kun omatoimisestikin pääsi paikasta A paikkaan B niiiiiin hyvin.
Sitten olikin aika lopettaa ulkoleikit ja pakomatka ja lähteä kotiin iltapalalle ja iltatoimien kautta untenmaille. Vielä oli viimeisten touhujen aika. Oli hetki aikaa heittäytyä herra hankalaksi ja tutkia ulko-ovea. Siinä oli jotain todella hassua ja mielenkiintoista. Siitä näkyi toinen vauva. Sen kanssa tulikin vaihdettua parit läpsyt. Ja sitten voikin jo mennä kotiin. Tietenkin nelivetona. Ihan ensimmäiseksi tietenkin istahdettiin rapussa ulko-oven eteen kuramatolle ja sen jälkeen olikin hauska kiivetä syliin ja koittaa sylin kautta päästä ulko-ovelle ja takaisin pihalle.
Ajallisesti tämä oli varmasti yksi lyhyimmistä ulkoiluista mitä meillä on ollut varmaan ikinä, mutta kovasti tässäkin ajassa kerkisi touhuamaan. Hyvin sai pari pientä ihmistä unenpäästä kiinni kun kotiin päästiin.
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Viikko vertaistukea
Viime viikko oli mielenkiintoinen. Olimme koko perhe kurssilla ja tekemistä (ja syömistä) riitti enemmän kuin ehti. Aamusta iltaan oli ohjelmaa. Oli Olympialaisia, retkiä, saunomista porukalla ja kaikkea mahdollista.
Lapset ulkoilivat paljon, joka päivä kävivät vähintään kerran lastenhoitajien kanssa ulkona. Isommat lapset kävivät retkeilemässä ympäristössä ja pelasivat frisbee-golffia ja tekivät upeat unisiepparit ja kipsinaamarit. He olivat myöskin tehneet isoja maalauksia joita oli kiinnitetty hotellin ruokasalin lasiseinään kaikkien nähtäville. Maalaukset oli hienoja, niillä oli selvästi jonkinlainen teema jota ei aikuisille kerrottu. Käsin maalattuja, sormilla. Isoille pahveille maalattu kirkkain värein. Oli jännä seurata miten erilaisia kuvia jokainen lapsi oli maalannut. Jopa sisaruksilla oli kaikilla aivan erilainen maalaus.
Pienemmät lapset olivat askarrelleet urakalla. Heidät tutustutettiin todella hienoon muovailuvahan tapaiseen aineeseen. Taikataikinaan. Voi kun tuollaista olisi ollut omassa lapsuudessa. Pitääkin ostaa heti ensitilassa kreppipaperia ja laittaa sitä pieniä paloja lasiseen tyhjään ruokapurkkiin veteen värjäämään veden niin saa tehtyä hienon värisiä taikinoita. Vai olisiko sittenkin parempi käyttää tuohon tarkoitukseen elintarvikeväriä?
Aikuisille kurssi oli erittäin raskas joskin ÄÄRIMMÄISEN antoisa. Siellä oli hirmuinen määrä kaikkea. Oli keskusteluryhmiä, lääkärin luentoja, vapaata aikaa, ohjattua liikuntaa ja joka välissä pääsi valmiiseen ruokapöytään nauttimaan hyvästä ruoasta. Ennenkaikkea hienointa koko viikossa oli yhteinen toiminta. Oli koko porukan yhteinen saunailta jossa keräännyimme porukalla istumaan isolle rantasaunalle jossa oli iso keittiö ja oleskelutila takkoineen ja upea näköala suoraan rannalle. Tunnelma oli katossa ja kaikilla oli hauskaa. Nähtiinpä siellä jopa muotinäytöskin. Toisena päivänä olikin sitten kaikkien yhteiset Olympialaiset joissa kisailtiin perheittäin. Pääpaino oli tietenkin hauskanpidolla yhdessä.
Koko viikosta jäi käteen ensiajatuksena hirmuinen väsy kiireän viikon jäljiltä. Koko ajan sai lentää jonnekin tai olla tulemassa jostakin tai olla menossa syömään tai huoneeseen hetkeksi lepäämään ennenkuin oli aika käydä nukkumaan. Kun mietti hetken asiaa tarkemmin sieltä nousikin mieleen hyvin onnellinen ja rauhallinen tunne. Viikko loi lukuisia rauhallisia ja onnellisia muistoja. Viikko oli mahtava kokemus josta olen äärimmäisen kiitollinen meidän kanssa sen jakaneille. Lapsetkin muistelevat viikkoa lämmöllä.
Pienimmälle iski valtava äidinkaipuu loppuviikosta joka ei tunnu hellittävän ollenkaan. Edelleen ollaan koko ajan puntissa kiinni ja kiipeämässä syliin :D
Lapset ulkoilivat paljon, joka päivä kävivät vähintään kerran lastenhoitajien kanssa ulkona. Isommat lapset kävivät retkeilemässä ympäristössä ja pelasivat frisbee-golffia ja tekivät upeat unisiepparit ja kipsinaamarit. He olivat myöskin tehneet isoja maalauksia joita oli kiinnitetty hotellin ruokasalin lasiseinään kaikkien nähtäville. Maalaukset oli hienoja, niillä oli selvästi jonkinlainen teema jota ei aikuisille kerrottu. Käsin maalattuja, sormilla. Isoille pahveille maalattu kirkkain värein. Oli jännä seurata miten erilaisia kuvia jokainen lapsi oli maalannut. Jopa sisaruksilla oli kaikilla aivan erilainen maalaus.
Pienemmät lapset olivat askarrelleet urakalla. Heidät tutustutettiin todella hienoon muovailuvahan tapaiseen aineeseen. Taikataikinaan. Voi kun tuollaista olisi ollut omassa lapsuudessa. Pitääkin ostaa heti ensitilassa kreppipaperia ja laittaa sitä pieniä paloja lasiseen tyhjään ruokapurkkiin veteen värjäämään veden niin saa tehtyä hienon värisiä taikinoita. Vai olisiko sittenkin parempi käyttää tuohon tarkoitukseen elintarvikeväriä?
Aikuisille kurssi oli erittäin raskas joskin ÄÄRIMMÄISEN antoisa. Siellä oli hirmuinen määrä kaikkea. Oli keskusteluryhmiä, lääkärin luentoja, vapaata aikaa, ohjattua liikuntaa ja joka välissä pääsi valmiiseen ruokapöytään nauttimaan hyvästä ruoasta. Ennenkaikkea hienointa koko viikossa oli yhteinen toiminta. Oli koko porukan yhteinen saunailta jossa keräännyimme porukalla istumaan isolle rantasaunalle jossa oli iso keittiö ja oleskelutila takkoineen ja upea näköala suoraan rannalle. Tunnelma oli katossa ja kaikilla oli hauskaa. Nähtiinpä siellä jopa muotinäytöskin. Toisena päivänä olikin sitten kaikkien yhteiset Olympialaiset joissa kisailtiin perheittäin. Pääpaino oli tietenkin hauskanpidolla yhdessä.
Koko viikosta jäi käteen ensiajatuksena hirmuinen väsy kiireän viikon jäljiltä. Koko ajan sai lentää jonnekin tai olla tulemassa jostakin tai olla menossa syömään tai huoneeseen hetkeksi lepäämään ennenkuin oli aika käydä nukkumaan. Kun mietti hetken asiaa tarkemmin sieltä nousikin mieleen hyvin onnellinen ja rauhallinen tunne. Viikko loi lukuisia rauhallisia ja onnellisia muistoja. Viikko oli mahtava kokemus josta olen äärimmäisen kiitollinen meidän kanssa sen jakaneille. Lapsetkin muistelevat viikkoa lämmöllä.
Pienimmälle iski valtava äidinkaipuu loppuviikosta joka ei tunnu hellittävän ollenkaan. Edelleen ollaan koko ajan puntissa kiinni ja kiipeämässä syliin :D
Talvinen kevätyö
Kevät on juuri alkanut ja saimme juuri talven takaisin. Yllättäen maa on jälleen valkoisena ja ulkona on pakkasta. On aika kaivaa talvivaatteet takaisin ja siirtää kevyemmät vaatteet vielä hetkeksi pois. Pikkuväellä on riemu irti ulkona. Maassa on jälleen lumi jota voi potkia, heitellä, maistella ja tutkia muutenkin. Maa on jälleen valkoinen ja kaikki on mielenkiintoisen näköistä. Lammikoissa on kevyt jääpinta joka ritisee jalan alla mukavasti. On tullut talvi kevään keskelle. Fiilis on melko ristiriitainen, toisaalta odottaisi jo lämpeneviä ilmoja, toisaalta taas pienen into lumesta on jotain niin upeaa että sen toivoisi kestävän vielä kauan.
Meillä on viime päivinä riehunut mahatauti. Se on kiertänyt jo 4/5 koko perheestämme. Onneksi ensimmäiset sairastuneet alkavat jo toipumaan tuosta taudista ja alkavat hiljalleen olemaan elävien kirjoissa.
Meillä on viime päivinä riehunut mahatauti. Se on kiertänyt jo 4/5 koko perheestämme. Onneksi ensimmäiset sairastuneet alkavat jo toipumaan tuosta taudista ja alkavat hiljalleen olemaan elävien kirjoissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)