keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Viikko vertaistukea

Viime viikko oli mielenkiintoinen. Olimme koko perhe kurssilla ja tekemistä (ja syömistä) riitti enemmän kuin ehti. Aamusta iltaan oli ohjelmaa. Oli Olympialaisia, retkiä, saunomista porukalla ja kaikkea mahdollista.

Lapset ulkoilivat  paljon, joka päivä kävivät vähintään kerran lastenhoitajien kanssa ulkona. Isommat lapset kävivät retkeilemässä ympäristössä ja pelasivat frisbee-golffia ja tekivät upeat unisiepparit ja kipsinaamarit. He olivat myöskin tehneet isoja maalauksia joita oli kiinnitetty hotellin ruokasalin lasiseinään kaikkien nähtäville. Maalaukset oli hienoja, niillä oli selvästi jonkinlainen teema jota ei aikuisille kerrottu. Käsin maalattuja, sormilla. Isoille pahveille maalattu kirkkain värein. Oli jännä seurata miten erilaisia kuvia jokainen lapsi oli maalannut. Jopa sisaruksilla oli kaikilla aivan erilainen maalaus.

Pienemmät lapset olivat askarrelleet urakalla. Heidät tutustutettiin todella hienoon muovailuvahan tapaiseen aineeseen. Taikataikinaan. Voi kun tuollaista olisi ollut omassa lapsuudessa. Pitääkin ostaa heti ensitilassa kreppipaperia ja laittaa sitä pieniä paloja lasiseen tyhjään ruokapurkkiin veteen värjäämään veden niin saa tehtyä hienon värisiä taikinoita. Vai olisiko sittenkin parempi käyttää tuohon tarkoitukseen elintarvikeväriä?

Aikuisille kurssi oli erittäin raskas joskin ÄÄRIMMÄISEN antoisa. Siellä oli hirmuinen määrä kaikkea. Oli keskusteluryhmiä, lääkärin luentoja, vapaata aikaa, ohjattua liikuntaa ja joka välissä pääsi valmiiseen ruokapöytään nauttimaan hyvästä ruoasta. Ennenkaikkea hienointa koko viikossa oli yhteinen toiminta. Oli koko porukan yhteinen saunailta jossa keräännyimme porukalla istumaan isolle rantasaunalle jossa oli iso keittiö ja oleskelutila takkoineen ja upea näköala suoraan rannalle. Tunnelma oli katossa ja kaikilla oli hauskaa. Nähtiinpä siellä jopa muotinäytöskin. Toisena päivänä olikin sitten kaikkien yhteiset Olympialaiset joissa kisailtiin perheittäin. Pääpaino oli tietenkin hauskanpidolla yhdessä.

Koko viikosta jäi käteen ensiajatuksena hirmuinen väsy kiireän viikon jäljiltä. Koko ajan sai lentää jonnekin tai olla tulemassa jostakin tai olla menossa syömään tai huoneeseen hetkeksi lepäämään ennenkuin oli aika käydä nukkumaan. Kun mietti hetken asiaa tarkemmin sieltä nousikin mieleen hyvin onnellinen ja rauhallinen tunne. Viikko loi lukuisia rauhallisia ja onnellisia muistoja. Viikko oli mahtava kokemus josta olen äärimmäisen kiitollinen meidän kanssa sen jakaneille. Lapsetkin muistelevat viikkoa lämmöllä.

Pienimmälle iski valtava äidinkaipuu loppuviikosta joka ei tunnu hellittävän ollenkaan. Edelleen ollaan koko ajan puntissa kiinni ja kiipeämässä syliin :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti