Esikoinen laatuaikaa

Tänään on vietetty sitä kuuluisaa laatuaikaa esikoisen kanssa. Urakalla. Siis aivan oikeasti Urakalla. On kuntoiltu ja reippailtu ja shoppailtu ja ja ja. No vaikka mitä. Aloitimme laatuajan vieton käymällä ostamassa samissykemittarit ja itsellemme paidat pyyhkeet ja sen sellaista kuntosalisälää. Tie vei kuntosalille tapaamaan Personal Traineria. Tapaaminen oli hyvin odotettu. Tiedä kumpi sitä lopulta odotti enemmän. Äiti vai lapsi. Oli mukava kun esikoinen on nyt hirmuisen innostunut kaikesta kuntoiluun liittyvästä ja tahtoi liittyä kuntosalille ja alkaa käymään treenaamassa säännöllisesti. Tavoitteethan ei esikoisen kohdalla ole kovin hurjia vaikka äidin kohdalla sitäkin ovat. Esikoisen kohdalla riittäisi painon hallitseminen ja lihasmassan lujittaminen. Kuka onkaan parempi kertomaan mitä ja miten esikoinen voi salilla tehdä kannustaen ja tsempaten samalla liikunnan maailmaan sisälle. Tappamatta sitä itävää halua liikkumiseen ja oman kehon hallinnnan parantamiseen. Lähinnä kun mietittiin tavoitteita mietittiin millaisilla liikkeillä saadaan lisää voimaa tukirankaan ja nivelten ympärille ja miten saadaan lisättyä kehon hallintaa ja parannettua oman kehon itselleen antamaa tukea. Hyviä neuvoja tuli erittäin paljon ja lapsi oli innoissaan lähtiessä. Ensimmäinen kysymys taisikin tulla jo heti ulko-ovella. Koska me äiti tullaan seuraavan kerran? Sovimmekin jo heti ensi viikolle uudet treffit. Kunpa itsekin olisin saanut tuon ikäisenä samanlaisen mahdollisuuden. Mahdollisuuden harjoitella ohjatusti ja lisätä kehon lihasvoimaa ja hallintaa turvallisesti. Elänne toivossa sen suhteen ettei esikoisen tarvitse koskaan törmätä huonosta lihaksistosta johtuviin ongelmiin vaan hän saa itselleen tästä hyvän harrastuksen. Erittäin hyviä neuvoja tuli nyt jo hyvin paljon ja lisää on varmasti vielä luvassa ja paljon.

Salilta lähdimme humputtelemaan vähän lisää. Kävimme kauppakeskuksessa kiertelemässä ja katselemassa ja kävimme maistamassa jotain ihan uutta. Molemmille ainutkertaista makuelämystä

 

Sen jälkeen olikin kiva kierrellä pitkin lelukauppaa, elokuvateatteria, Anttilaa, Tokmannia ja vaikka mitä. Jutella kaikenlaisesta ja hassutella hivenen. Bussissa kotimatkalla olikin sitten ihana huokaista hetki ja jatkaa juttelemista peleistä. Tuntuvat olevan se aihe tällä hetkellä josta esikoisella riittää asiaa enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

 

Molemmille jäi illasta erittäin hyvä mieli. On mukava viettää ajoittain aikaa vain yhden lapsen kanssa. Näin monen ja näin eri ikäisten lasten kanssa lasten tarpeet sille laatuajalle ovat niin erilaiset. Siinä missä toiselle riittää pieni hetki sylittelyä tai hetken nukkuminen vieressä niin toinen tarvitseekin huomiota kertoakseen mitä on tapahtunut koulussa, mitä on touhuttu ja kenen kanssa. Välillä sitä itsekin oikein havahtuu kun on lapsen kanssa kahden kesken siihen miten nopeasti aika kuluu. Kohta nuo isommat eivät enää tahdo liikkua äidin kanssa kaksin, pyydä lähtemään kanssaan leffaan syömään tai shoppailemaan tai mitään muutakaan. Tämä on se aika mistä pitää nauttia. Kun lapset ovat kovin eri ikäisiä näkee asiat hyvin monelta kannalta ja huomaa hyvin miten jokin pieni asia voi olla yllättävän suuri. Joskus sen lapsen saa loistamaan jo ihan sillä, että samalla kun ojentaa ruokalautasen tai pudonneen hanskan kysyy yllättäen miten meni päivä koulussa. Vaikka olisi juuri vuodattanut miten pitkät tarinat kaikesta koulussa sattuneesta silti sitä tarinaa tulee lisää ja lapsi on hetken hyvin onnellinen. Ne on juuri ne pienet asiat jotka on arjessa ne tärkeimmät.

 

Näin kaiken sairastamisen ja menettämisen pelon (ja ennenkaikkea äärimmäisen potentiaalisen menettämisen mahdollisuuden) jäljiltä hyvin pienetkin asiat tuntuu isoille. Pieni hymy, yksittäinen sana tai ele. Kun huomaat lapsen kokeilevan jotain uutta. Arki on ihmeellinen ja maaginen jo omana itsenäänkin.